Mielenterveyden häiriöt, motivaatio ja poissaolot
Timo Lehto
Motivaation määrittelyä
Motivaatio on tärkeä tekijä kaikessa oppimisessa. Keskeinen motivaatioon liittyvä tunne on kokemus toiminnan mielekkyydestä. Tämä merkitsee kokemusta siitä, että opiskeltava asia tuntuu itselle hyödylliseltä. Yleisesti puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Vaikka sisäinen ja ulkoinen motivaatio eroavat toisistaan käyttäytymistä virittävien ja suuntaavien motiivien perusteella, ne eivät ole täysin erilisiä toisistaan. Sisäinen motivaatio on sisäisesti välittynyttä ja käyttäytymisen syyt ovat siinä sisäisiä. Ulkoinen motivaatio riippuu puolestaan ympäristöstä ja palkkiot välittää joku ulkopuolinen henkilö. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio tulisi ennen kaikkea nähdä toisiaan täydentävinä osa-alueina.
Nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää että hänellä on mielekästä tekemistä ja että hän on motivoitunut siitä mitä hän tekee. Motivaatio, kiinnostus ja hyvinvointi muodostavat hyvin toimiessaan toisiaan tukevan myönteisen kehän.
Eri tavoin motivoituneet oppijat eroavat toisistaan hyvinvoinnin suhteen. Pääasiassa oppimista tavoittelevat opiskelijat ovat usein innostuneita, kiinnostuneita ja sinnikkäitä opinnoissaan ja heidän hyvinvointinsa on korkea. Myös menestyshaluiset opiskelijat ovat sitoutuneita, mutta menestyksen tavoitteluun voi liittyä uupumusta ja stressiä. Koulussa on myös melko sitoutumattomia opiskelijoita, joilla ei ole merkittäviä ongelmia hyvinvoinnissaan. Sen sijaan niillä, joilla pyrkivät välttelemään opiskeluun liittyvää työtä, kasautuu monenlaisia ongelmia, kuten kyynisyyttä, matalaa kiinnostusta ja kielteisiä tunteita. (www.yle.fi, 19.6.2016)
Opettajien tulisi edustaa näkökulmaa, jossa motivaatio, kiinnostus ja hyvinvointi nähdään myös koulutuksen ja opetuksen tärkeinä lopputuloksina. ne tulisi nähdä vähintäänkin yhtä tärkeänä kuin osaaminen, joka sekään ei ole täysin sama asia kuin arvosanat. Nuorten oppimisinnon säilyttäminen edellyttää oppilaitosympäristöä, jossa suoritusten vaatimukset pysyvät kohtuullisina, kilpailua ja arvosanoja ei painoteta liikaa ja jossa yksilöllisten oppimispolkujen kulku on sallittua. (www.yle.fi, 19.6.2016)
Samat motivointikeinot eivät tepsi kaikille vaan yksilöllinen tuki on kaiken edellytys. Esimerkiksi opiskelijan, jolla on heikko motivaatio ja vaikeuksia sitoutua opiskeluun tulisi voida kokea että opettaja arvostaa hänen pyrkimyksiään ja tukee hänen kiinnittymistään opiskeluun. Opiskelijalla saattaa olla toistuvia epäonnistumisen kokemuksia, joten onnistumisten mahdollistaminen on tärkeää. Mahdollisuudet valita kiinnostavia tehtäviä tai yhdistää opiskelu omaan arkeen voi tukea motivaatiota. (www.yle.fi, 19.6.2016)
Menestyshakuisen opiskelijan motivaatiota ei tarvitse enää pyrkiä lisäämään ettei seurauksena ole väsymys tai stressi. Menestyshakuisesti orientoituvat korostavat vahvasti suhteellista menestystä ja kilpailua, joten heille tulisi teroittaa ettei virheiden tekeminen kaada maailmaa eivätkä opiskeluarvosanat ole kaikki kaikessa. (www.yle.fi, 19.6.2016)
Motivaation kannalta nuorelle on tärkeää kokea että hän merkitsee jotain tässä maailmassa itselleen tärkeille ihmiselle ja että esimerkiksi opettaja arvostaa häntä. Nuorelle on tärkeää kokea olevansa osa kaveriryhmää mutta myös kokemus kuulumisesta oppilaitoksen instituutioon on tärkeää. Nämä asiat ovat osa nuoren kehitystehtävää ja näiden huomioiminen tukee samalla nuoren motivaatiota. ( www. oppimisvaikeus.fi, 18.6.2016)
Oppimisen vaikeudet ja odotettua heikompi koulumenestys saattavat olla mielenterveyshäiriöiden riskitekijä. Toisaalta mielenterveyden häiriöt heikentävät toimintakykyä vaikeuttaen oppimista ja koulunkäyntiä. Masennusoireet ovat yhteydessä kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen heikkenemiseen. Masentuneen kouluarvosanat laskevat ja toipumisen jäädessä epätäydelliseksi nuori ei myöhemminkään saa opintojaan loppuun tai ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan. Myös ahdistuneisuuhäiriöt vaikuttavat sekä ajankohtaiseen että myöhempään opiskelumenestykseen. Sosiaalinen ahdistuneisuus vaikeuttaa esitelmien pitämistä, tunneilla vastaamista, ryhmätöiden tekemistä ja vastaavia tehtäviä, joissa nuori joutuu alttiiksi muiden katseille ja mahdolliselle arvostelulle. (www.duodecimlehti.fi, 18.6.2016)
Mielialahäiriöt
Mielialahäiriöihin kuuluvat mielialan lasku eli depressio, mielialan nousu eli hypomania tai mania sekä mielialan lasku ja nousu eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mielialahäiriöiden määrä mielenterveyshäiriöistä on suurin. Usein mielialahäiriöön liittyy jokin muu häiriö, esim. ahdistuneisuus-, käytös-tai syömishäiriö tai päihdeongelma. Nuorten masennus- ja mielialahäiriöt ovat yleisempiä kuin yleensä luullaan. Nuoruusiän masennuksella on taipumus uusiutua hoidosta huolimatta. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 39)
Nuoren käyttäytyminen voi olla varsin poikkeavaa tässä iässä ilman vakavaa häiriötäkin, mutta esimerkiksi vanhempien ja myös opettajien on syytä huolestua, jos nuori eristäytyy, koulu ei enää suju ja nuoren toimintakyky sekä mielenkiinto asioihin vähenee tai loppuu lähes kokonaan. Tällöin tilanteessa tarvitaankin usein ulkopuolista apua ja tukea (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 152)
Nuoren masennus voi näkyä myös vihaisuutena, kärttyisyytenä ja herkkyytenä suuttua ja loukkaantua. Nuori menettää malttinsa pienistäkin asioista eikä kestä vanhempien tarvetta kysellä hänen asioistaan. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 154) Masennus voi ilmetä myös väsymyksenä, aloitekyvyttömyytenä, kyllästymisenä ja apaattisuutena. Myös keskittymiskyvyttömyys, ruokahalun muutokset ja psykomotoriikan muutokset voivat kertoa mahdollisesta masennuksesta. Pojilla masennus näkyy usein enemmän käyttäytymisen kautta, tytöt puhuvat yleensä poikia helpommin masennuksestaan. Normaaliin kehitykseen kuuluvista, tilapäivistä mielialan vaihteluista masennuksen erottaa ehkä selvemmin oireiden pitkäkestoisuudesta. ( Friman, Määttä ja Salmi, 2013, 15) Masentunut nuori ei välttämättä tunnista masennustaan ja voi ajautua päihteiden käyttöön, irrallisiin seksisuhteisiin, viiltelyihin ja itsemurhayrityksiin.(Hietaharju ja Nuuttila, 2016,154)
Nuoruusiässäilmenevä masennus voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjakso, jolloin nuorella ilmenee myöhemmin manian jakso. Taipumus kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on selvästi perinnöllinen. usein miten sen syntymiseen liittyy jokin psykologinen tai fyysinen kuormitustekijä, esimerkiksi elämäntilanteen muutos, liiallinen valvominen tai päihteiden käyttö. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 55-56)
Depressiivinen nuori tarvitsee ymmärrystä ja tukea selvitäkseen totaalisesta uupumuksestaan. Keskusteluissa on hyvä jäsentää nuoren kanssa elämänhallintatapoja jotta hän voi kokea elävänsä mahdollisimman tasapainoista elämää opiskelun, vapaa-ajan, läheisten ja perheen kanssa sekä olla itseensä tyytyväinen ilman liikaa yrittämistä. Itsemurhariski on myös huomioitava masennusvaiheessa. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016,61)
Maanisessa vaiheessa keskitytään nuoren runsaiden impulssien hallitsemiseen ja johdonmukaiseen rajaamiseen. Nuoren kanssa voi toimia ja yrittää pysäyttää hänet tekemään jotain mielekästä ja järkevää. Keskittyminen järjestelmälliseen toimintaan on kuitenkin vaikeaa. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 59)
Ahdistuneisuushäiriöt
Ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, fobiat eli määräkohteiset pelot ja pakko-oireiset häiriöt. Yhteistä näille on se, että nuori kokee sisäistä jännittyneisyyttä, levottomuutta, pelkoa, kauhua ja paniikin tunnetta. Lievä ahdistuneisuus ja b huolestuneisuus kuuluvat elämään ja ovat normaaleja tunnekokemuksia. Elämän näyttäessä miellyttäviä puoliaan ja tuottaessa onnistumisen kokemuksia mieliala on positiivinen ja onnellinen. Kun taas eteen tulee pettymyksiä ja menetyksiä ihminen vaipuu alakuloon, ahdistukseen ja synkkyyteen jopa syvään depressioon. Ahdistuneisuushäiriössä ihmisen todellisuudentaju usein miten säilyy toisin kuin vakavammissa mielenterveyden ongelmissa kuten psykooseissa. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 32)
Ahdistunut henkilö voi tuntea itsensä niin masentuneeksi, ettei esimerkiksi jaksa aamulla nousta sängystä peseytyä tai pukeutua. On ymmärrettävää että nuori, joka kärsii ahdistuneisuushäiriöstä ei jaksa aamulla lähteä kouluun. Poissaolon syy ei välttämättä liity motivaatioon vaan siihen mielenterveyden häiriöön joka nuorella on. Nuori voi kokea olonsa niin pelokkaaksi ettei uskalla lähteä kotoa mihinkään. Hän voi kokea sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai saada paniikkikohtauksia. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 33)
Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää nuorta ei auta se, että hänen käsketään reipastua ja lähteä kouluun vaan hän tarvitsee ammattiapua. Hoitona käytetään lääkkeitä mutta myös käyttäytymiskognitiivista terapiaa jossa pyritään saamaan nuori kyseenalaistamaan negatiivisia ajatuksiaan ja muuttamaan ajattelutapaansa sekä oppimaan rentoutustekniikoita. Terapiassa opitut keinot voivat auttaa nuorta kohtaamaan koulunkäyntiin liittyviä pelkoja ja ahdistuksia.
Skitsofrenia ja muut psykoottiset häiriöt
Yleisin psykoosi on skitsofrenia alamuotoineen. Skitsofrenia on monimuotoinen psyykkinen sairaus, jossa nuoren käsitys todellisuudesta on häiriintynyt ja toimintakyky heikentynyt. Skitsofreniaan sairastutaan yleensä suhteellisen nuorena, naiset noin 24-32- vuotiaana, miehet 20-28-vuotiaana. Sairaus voi alkaa jopa alle 10 vuoden iässä ja joskus vielä 50. ikävuoden jälkeenkin. Usein sairastuneet ovat syrjäytyneitä, naimattomia ja alemmista sosiaaliryhmistä. Skitsofreniaan liittyy usein monesti kaksoishäiriöinä päihteiden ja huumeiden käyttöä. Viime vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan sairauden taustalla voivat olla sikiöaikana tai varhaisessa kehitysvaiheessa tapahtuneet muutokset aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Sairaus voi puhjeta nuorelle esimerkiksi sisäisen tai ulkoisen stressin seurauksena. Stressi voi johtua aikuistumisesta, parisuhteeseen liittyvistä vaatimuksista tai muusta elämänkulkuun, kasvuun tai kehittymiseen liittyvästä asiasta. Myös päihteiden liikakäyttö voi laukaista skitsofrenian. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 80-81)
Hoidon ennuste riippuu pitkälti siitä, mikä skitsofrenian muoto on kyseessä ja miten varhain oireet tunnistetaan. Siksi myös opettajan ymmärrys nuoren oireiden suhteen on tärkeää ja että nuori ohjataan varhaisessa vaiheessa avun piiriin. Hoidon tarkoituksena on poistaa oireet tai ainakin lieventää niitä, estää uudet psykoosijaksot tai vähentää niiden määrää. Myös toimintakyvyn ja elämänlaadun parantaminen on tärkeää. Nuori tarvitsee luottamuksellisen ja pitkään jatkuvan hoitosuhteen jossa käydään tukea antavia keskusteluja, rohkaistaan ja kannustetaan sekä annetaan myönteistä palautetta. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 83)
Persoonallisuushäiriöt
Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan henkilön persoonallisuudessa ja käyttäytymistavoissa esiintyviä vakavia häiriöitä, jotka vaikuttavat useisiin persoonallisuuden alueisiin. Häiriintyneelle käyttäytymiselle on ominaista joustamaton, pysyvä ja teatraalinen tapa reagoida etenkin stressitilanteissa. Tilanteisiin liittyy usein miten huomattavaa ahdistusta ja sosiaalista haittaa. Nuori itse ei pidä käyttäytymistään mitenkään erikoisena tai poikkeavana, vaan se on hänestä normaalia ja hyväksyttävää. Persoonallisuushäiriöinen henkilö pitääkin vaikeuksiensa syynä joko olosuhteita tai muiden ihmisten ilkeyttä. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 62-63)
Persoonallisuushäiriöt jakautuvat kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat eristäytyvä eli skitsoidinen persoonallisuushäiriö, paranoidinen eli epäluuloinen persoonallisuushäiriö sekä psykoosipiirteinen eli skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö. Toiseen ryhmään kuuluvat huomiohakuinen persoonallisuushäiriö, asosiaalinen persoonallisuushäiriö, narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsismi ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Kolmanteen ryhmään kuuluvat estynyt persoonallisuushäiriö, riippuva eli passiivinen persoonallisuushäiriö, vaativa eli obsessiivis- kompulsiivinen persoonallisuushäiriö ja passiivis-vihamielinen eli passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 65-68)
Persoonallisuushäiriön hoito riippuu siitä mistä häiriöstä on kyse. Sairaalahoidon kesto lasketaan yleensä viikoissa ei kuukausissa. Perhetilanteen selvittäminen ja läheisten tuen saaminen edistää hoitoa. Terapia ja avohoitotilanne on syytä selvittää koska nuori tarvitsee tukea osastohoidon jälkeen. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 76)
Päihderiippuvuus
Päihderiippuvuuden kehittyminen alkaa aina päihteiden satunnaisesta käytöstä, jolloin se on vielä hallittavissa oleva asia. Nuori hakee nautintoa kemiallisin keinoin, viettää sosiaalista elämää päihteiden kanssa tai pakenee niiden avulla todellisuutta. Päihderiippuvuus alkaa usein psyykkisenä riippuvuutena ja kehittyy käytön jatkuessa vähitellen kemialliseksi riippuvuudeksi. Nuori tietää päihteiden vaaroista mutta tulee silti niistä riippuvaiseksi. Sairaudeksi se muodostuu silloin kun siihen liittyy runsasta ja hallitsematonta päihteiden käyttöä. Päihteiden käyttöä on vaikea lopettaa ja niiden sietokyky alkaa kasvaa. (Hietaharju ja Nuuttila, 2016, 209)
Nuoret toipuvat yleensä hyvin päihteistä. Tutkimusten mukaan nuoret pystyvät viettämään tasapainoista elämää päihdehoidon jälkeen. Hoidon pitkäaikaisuus ja hoitojakson loppuun vieminen parantavat nuoren hoitojakson jälkeistä ennustetta. Päihteetöntä elämää ennustavat myös innokkuus osallistua erilaisiin päihteettömyyttä tukeviin ohjelmiin sekä pidättäytyminen alkoholista. Alkoholin käyttö edeltää usein huumeiden käyttöä. Oma asunto erillään lapsuudenkodista lisää toipumisen mahdollisuutta. Raittius liittyy kiinteästi myös työ- ja opiskelumahdollisuuksien paranemiseen. (www.myllyhoito.fi, 19.6.2016)
Poissaolot
Opiskelu on mahdotonta jos nuori ei ole koulukuntoinen. Arvion nuoren tilanteesta tekee asiantuntija. Ennen kuin nuoren opiskelukuntoa päästään arvioimaan asiantuntijan kanssa on tilanne kuitenkin usein sellainen, että poissaoloja on kertynyt jo runsaasti.
Runsaat poissaolot muodostavat nopeasti esteen oppimiselle ja opintojen etenemiselle. Poissaolo tapahtuu usein vanhempien tietämättä. Poissaolot voivat liittyä käytöshäiriöihin, päihdekäyttöön tai mielenterveyden häiriöihin. Poissaolojen syynä voivat olla myös jatkuvat epämääräiset somaattiset vaivat, tällöin vanhemmat usein tietävät poissaoloista ja hyväksyvät ne. Toisinaan nuoren poissaolot saattavat palvella vanhemmat tarpeita tai nuori voi pelätä jättää vanhempaa yksin esimerkiksi tämän somaattiseen tai psyykkiseen sairauteen liittyvän huolen tai aiheettoman syyllisyyden takia. (www.duodecimlehti.fi, 18.6.2016)
Tutkimuksissa on myös todettu että runsaat sairauspoissaolot ja luvattomat poissaolot yhdistyvät masennukseen, ahdistuneisuuteen, psykosomaattisiin oireisiin ja päihteiden käyttöön sekä tytöillä että pojilla. Luvattomat poissaolot lisäsivät oireita enemmän kuin sairauspoissaolot.(www.duodecimlehti.fi, 18.6.2016)
Jos runsaat poissaolot johtavat opintojen keskeytymiseen ja jos nuorella ei ole tiedossa seuraavaa aktiviteettia, saattaa se olla suuri riski alkavaan syrjäytymiseen ja ulkopuoliseksi joutumiseen. On tärkeää että opettaja huomaa, tunnistaa ja puuttuu nuoren vaikeuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Opettaja huomaa nuoren tilanteen usein ensimmäiseksi. Opiskelijasta tulee huolestua ja hänet tulee ohjata ammattiavun piiriin. Jos nuori on kovin passiivinen ja vetäytyy ikätoverien seurasta tai jos elämänilo on kadonnut ja nuori luopuu itselle aiemmin tärkeistä asioista kuten harrastuksista. Nuori ei tällöin piittaa terveydestään, on välinpitämätön, hänellä ilmenee opiskeluvaikeuksia eikä hän huolehdi hygieniastaan ja vaatetuksestaan. Vakavia viestejä aikuiselle ovat muun muassa runsaat poissaolot, viiltely, lääkkeiden yliannostus, toistuva humalahakuinen juominen, riskikäyttäytyminen liikenteessä tai riskialtis seksikäyttäytyminen. ( Friman, Määttä ja Salmi, 2013,17)
Runsaisiin poissaoloihin voidaan puuttua erilaisten menetelmien avulla. Esimerkiksi sosiaalisten taitojen opettelulla, varautumalla vastoinkäymisiin, koulutussuunitelmien ja uratavoitteiden löytämisellä, sosiaalisen pääoman ja verkostojen löytämisellä, onnistumiskokemusten luomisella mikä rakentaa nuoren myönteistä minäkäsitystä, tulevaisuuden vaihtoehtojen miettimisellä ja ylipäätään kielteisen ajattelun ja kielteisten toimintatapojen purkamisella. (www.oppimisvaikeus.fi, 19.6.2016)
On tärkeää ymmärtää että kun nuorella on mielenterveyden häiriöistä johtuvia vaikeuksia opiskelu- motivaatiossa ja runsaita poissaoloja, lähdetään kohti konkreettisia tavoitteita pienin askelin. Onnistuminen osoitetaan selkeästi, onnistumista seurataan ja autetaan nuorta huomaamaan itse, missä hän on onnistunut. Opettaja tuo onnistumisen syyt esille ja korostaa sitä että onnistuminen johtuu tehtävään keskittymisestä ja ponnistelemisesta, ei tuurista eikä oppilaan kyvyistä tai tehtävien helppoudesta. (www.oppimisvaikeus.fi, 19.6.2016) Onnistumisen tekevät mahdolliseksi sen, että nuoren motivaatio opiskelua kohtaan voi lisääntyä.
Lähdeluettelo
Friman H., Määttä S., Salmi E., Toimivia tapoja motivaation ylläpitoon - opettajan vinkkikirja, 2013, Niilo Mäki Instituutti julkaisu, Jyväskylä
Hietaharju P. ja Nuuttila M., Käytännön mielenterveystyö, 2016, Sanoma Pro Oy, Helsinki
1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99043, 18.6.2016
www.oppimisvakeus.fi/doc/Koulutuksen_materiaalit/Miten-tukea-nuoren-motivaatiota-handout.pdf, 18.6.2016
Timo on hyvin selvittänyt mielenterveyden häiriöitä, myös lähdeluettelo on ajantasainen ja aika kattava.
VastaaPoistaTosi kattava selvitys erilaisista mielenterveyteen liittyvistä erilaisista ilmiöistä. Minulle uutta tietoa löysin osuudesta, jossa kerrotiin persoonallisuushäiriöistä. Mielenterveyden ongelmien ilmeneminen poissaoloina on hyvin tuttua nykyisestä työstäni. Juuri tämän takia on tärkeää puuttua poissaoloihin mahdollisimman varhain.
VastaaPoista