Vaikutus oppimiseen
Luokittelu
Miten diagnoosia tulisi tulkita?
Johanna Gadd
Mielenterveydenhäiriöt vaikuttavat opiskelijan kognitiivisiin, motivationaalisiin, emotionaalisiin ja sosiaalisiin valmiuksiin. Keskittymisvaikeudet ja ahdistuneisuus voivat haitata havaitsemista, ajattelua, päättelyä ja muistia. Useat mielenterveydenhäiriöt heikentävät aloitekykyä, koska psyykkinen energia kuluu mielensisäiseen prosessointiin, eikä sitä riitä ulkoisiin ponnistuksiin. Lisäksi mielenterveysongelmista kärsivän opiskelijan itsetunto on usein huono ja psyykkisen itsesäätelyn keinot usein vähäiset ja jäykät. Ongelmiin liittyy häpeän ja syyllisyyden tunteita, jotka hankakoittavat sosiaalista vuorovaikutusta. Lisäksi monilla psyykelääkkeillä on erilaisia oppimista haittaavia sivuvaikutuksia. Usein myös oppimisvaikeudet lisäävät mielenterveysongelmien syntymisen riskiä. (Jokeri 2016; Korhonen 2010, 112-113.)
Mielenterveydenhäiriöt vaikuttavat opiskelijan kognitiivisiin, motivationaalisiin, emotionaalisiin ja sosiaalisiin valmiuksiin. Keskittymisvaikeudet ja ahdistuneisuus voivat haitata havaitsemista, ajattelua, päättelyä ja muistia. Useat mielenterveydenhäiriöt heikentävät aloitekykyä, koska psyykkinen energia kuluu mielensisäiseen prosessointiin, eikä sitä riitä ulkoisiin ponnistuksiin. Lisäksi mielenterveysongelmista kärsivän opiskelijan itsetunto on usein huono ja psyykkisen itsesäätelyn keinot usein vähäiset ja jäykät. Ongelmiin liittyy häpeän ja syyllisyyden tunteita, jotka hankakoittavat sosiaalista vuorovaikutusta. Lisäksi monilla psyykelääkkeillä on erilaisia oppimista haittaavia sivuvaikutuksia. Usein myös oppimisvaikeudet lisäävät mielenterveysongelmien syntymisen riskiä. (Jokeri 2016; Korhonen 2010, 112-113.)
Koulu on tärkeä menestyksen kenttä ja siksi oppimisen vaikeudet ja odotettua heikompi koulumenestys saattavat olla mielenterveyshäiriöiden riskitekijä. Toisaalta myös mielenterveyden häiriöt heikentävät toimintakykyä vaikeuttaen oppimista ja yleensä koulunkäyntiä. Masennusoireet ovat yhteydessä kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen heikkenemiseen. Masentuneen kouluarvosanat laskevat ja toipumisen pitkittyessä voivat opinnot jäädä kesken tai haluttu opiskelupaikka jäädä saamatta. Myös ahdistuneisuushäiriöt vaikuttavat opiskelumenestykseen; esitelmien pitäminen, tunneilla vastaaminen, ryhmätöiden tekeminen ja vastaavat, joissa opiskelija joutuu alttiiksi muiden katseille ja mahdolliselle arvostelulle ovat hankalia. Anoreksian tiedetään olevan yhteydessä mm. ongelmiin matemaattisissa ja kielellisissä tehtävissä. Neuropsykiatriset häiriöt, kuten tarkkaavuuden häiriöt, vaikuttavat oppimiseen. (Duodecim 2016.)
Käytöshäiriöisen opiskelijan koulumenestys on usein heikko, vaikka hänen älykkyytensä ei poikkeaisi keskimääräisestä. Opiskelija voi etsiä muuta menestystä esimerkiksi rötöstelyä, kiusaamista, auktoriteettien vastustamista, poissaoloja koulusta ja ristiriitoja opettajien kanssa. Koulumenestys, osallisuus koulukiusaamiseen ja poissaolot koulusta ovat myös mielenterveyden indikaattoreita. Mielenterveyden häiriöt ja epäonnistuminen koulutyössä saattavat altistaa tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen ja oikein ajoitetut tukitoimet voivat ehkäistä mielenterveyshäiriöiden kehittymistä. Esimerkiksi koulukiusaamiseen osallisilla nuorilla, niin kiusaajilla kuin uhreille, on keskimääräistä enemmän mielenterveyden häiriöitä samoin kuin oppilailla, jotka ovat usein poissa koulusta. (Duodecim 2016.)
Miten opettaja voi toimia?
Opettajan ja opiskelijan vuorovaikutussuhde on kenties merkittävin yksittäinen oppimiseen vaikuttava tekijä myös mielenterveysongelmista puhuttaessa. Opettajan suhde opiskelijaan tulisi olla luonteva, realistinen ja kannustava, jotta sillä olisi myös terapeuttisesti ja eheyttävästä merkittävä vaikutus. Kyetäkseen tervehdyttävään pedagogiseen vuorovaikutukseen opettajan on hyvä olla tietoinen omista tunteistaan ja asenteistaan mielenterveyshäiriöitä kohtaan. Mielenterveysongelmien kohtaaminen synnyttää ahdistusta ja opettajan on hyvä olla tietoinen sitä vastaan käymistään puolustusmekanismeista. (Duodecim 2016.)
Opettajan rooli on siis todella tärkeä mielenterveysongelmista kärsivän opiskelijan tukemisessa ja syrjäytymisen estämisessä. Opettaja voi tehdä paljon, tekemättä oikeastaan mitään erityistä.
Ohjeita opettajalle:
Pysy perustehtävässäsi, ihmiseksi ja ammattilaiseksi kasvattaminen sekä oppimiskyvyn vahvistaminen ovat opettajan keskeisimmät tehtävät. Opettaja ei ole terapeutti eikä hoitaja, hänen ohjaamiskeinonsa nousevat pedagogiikasta.Arvosta ja kehitä eheyttävää pedagogista vuorovaikutusta. Vaikka opettaja ei olekaan terapeutti, hänen merkityksensä tervehdyttävän vuorovaikutussuhteen ja kommunikaation synnyssä on keskeinen. Opettajan antama runsas ja realistinen positiivinen palaute on terapeuttista kaikille opiskelijoille.
Rakenna opetusta opiskelijan vahvuuksien varaan. Häiriötä tai sairautta ei voi tukea eikä ohjata – vain toimivaa ja tervettä voi. Mielenterveysongelmista kärsivän opiskelijankin kanssa opettaja voi tukea oppijan tavoitteita ja innostusta, hänen vahvuuksiaan ja osallisuutta sekä syrjäytymisen estämistä. (Jokeri 2016.)
Mielenterveyshäiriöiden luokittelu
Mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia on siis monenlaisia. Ne ryhmitellään niille tyypillisten oireiden mukaisesti. Esimerkiksi masennuksen diagnoosi edellyttää mielialan muutoksen ohella vähintään viittä samanaikaista oiretta, jotka ilmenevät vähintään kahden viikon ajan. Myös oireiden vaikeusaste vaikuttaa luokitteluun. Vaikka raja mielen terveyden ja sairauden välillä on liukuva, erityyppiset mielenterveyden häiriöt pyritään määrittelemään mahdollisimman selkeästi. Lääkehoidon perusteena oleva häiriöiden luokittelu tehdään aina oireiden eikä persoonallisuuden mukaan. Samalla henkilöllä voi olla useita hoitoa vaativia häiriöitä tai sairauksia samaan aikaan. Ne voivat olla vaikeasti toisistaan erotettavissa. (Duodecim, terveyskirjasto 2016.)
Lääketieteessä mielenterveyshäiriöt luokitellaan kansainvälisen ICD-10 F-tautiluokituksen mukaisesti. Mielenterveyden häiriöitä ovat esimerkiksi seuraavat:
F20-F29 SKITSOFRENIA, SKITSOTYYPPINEN HÄIRIÖ JA HARHALUULOISUUSHÄIRIÖT
F20 Skitsofrenia
F21 Skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)
F22 Pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt
F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt
F30-F39 MIELIALAHÄIRIÖT (AFFEKTIIVISET HÄIRIÖT)
F30 Mania
F31 Kaksisuuntainen mielialahäiriö
F32 Masennustila
F40-F48 NEUROOTTISET, STRESSIIN LIITTYVÄT JA SOMATOFORMISET HÄIRIÖT
F40 Pelko-oireiset (fobiset) ahdistuneisuushäiriöt
F41 Muut ahdistuneisuushäiriöt
F42 Pakko-oireinen häiriö
F43 Reaktiot vaikeaan stressiin ja sopeutumishäiriöt
F44 Dissosiaatiohäiriöt
F50-F59 FYSIOLOGISIIN HÄIRIÖIHIN JA RUUMIILLISIIN TEKIJÖIHIN LIITTYVÄT KÄYTTÄYTYMISOIREYHTYMÄT
F50 Syömishäiriöt
F60-F62 MÄÄRITETYT PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT, SEKAMUOTOISET JA MUUT PERSOONALLISUUSSHÄIRIÖT SEKÄ PITKÄAIKAISET PERSOONALLISUUDEN MUUTOKSET
F60 Persoonallisuushäiriöt
(Hietaharju& Nuuttila, 2010, 32-33).
Lähteet:
Hietaharju, P. & Nuuttila, M. 2010. Käytännön mielenterveystyö. Helsinki: Tammi.
Korhonen, T. 2010. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja mielenterveyden ongelmat. Teoksessa Närhi, V.; Seppälä, H. & Kuikka, P. (toim.) Laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Porvoo: WS-Bookwell Oy.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00002 Lainattu 10.8.2016
Ohjeet opettajalle ovat erittäin hyvät! Nuo tulisi pitää aina mielessä. Melkein pitäisi tulostaa ne seinätauluksi itselle.
VastaaPoista