Anne

MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖT
Miten saada tietoa ongelmasta?
Lainsäädäntö
Miten Sora-lainsäädäntö otetaan huomioon mielenterveyden häiriöissä?
Milloin opiskelija on koulukuntoinen?
Kuka määrittelee?

Anne Kivistö

 Mielenterveyden häiriöt

 Haastava teema ammatillisessa koulutuksessa opettajan näkökulmasta

Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus opiskeluun, ja jokaisella on perustuslaillinen oikeus opiskella. Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta takaa myös sen, että opiskelijalla on oikeus saada opetusta ja ohjausta, joka mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen, sekä että opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opinto-ohjausta (§ 29, 29 a).

Usealla koulutustasolla opettaja joutuu kuitenkin useallakin koulutustasolla tilanteisiin, joissa on pohdittava, onko opiskelu mahdollista terveydellisistä syistä. Tätä pohdintaa joutuu tekemään erityisesti silloin, kun kysymys on mielenterveyden häiriöistä ja mielen sairauksista. Kysymykset, jotka ovat pohdinnan keskiössä, ovat mm.

-          milloin opiskelija on koulukuntoinen?

-          kuka määrittelee?

-          mitä keinoja opettajalla on puuttua tilanteeseen, mikäli epäilee mielenterveyden häiriöitä?

-          miten SORA –lainsäädäntö ottaa huomioon mielenterveyden häiriöt?

-          miten saada tietoa mahdollisista mielenterveyden häiriöistä?

 

Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta määrittelee opiskelijaksi ottamiseen liittyvää tiedonsaantia (§ 27 b); opiskelijaksi pyrkivän tulee koulutuksen järjestäjän pyynnöstä antaa opiskelijaksi ottamisen arvioinnin edellyttämät terveydentilaansa koskevat tiedot. Tullessaan hyväksytyksi opiskelijaksi opiskelija toimittaa oppilaitokselle taustatietolomakkeen, jolla voi tuoda julki tietoja mm. terveydentilastaan, mutta näiden tietojen antaminen on vapaaehtoista. Omakohtaisen kokemukseni kautta voin sanoa, ettei taustatietolomakkeiden palauttaminen ja akuuttienkin tietojen tiedoksiantaminen ole sataprosenttista.

 

Koulukuntoisuus ja kuka sen määrittelee?

Opettajankin on ilman terveydenhuollon ammattipätevyyttä mahdollista arvioita oman ammattialansa kohdalla, miten fyysinen sairaus vaikuttaa mahdollisuuteen osallistua opetukseen tai käytännön harjoitteluun; fyysinen sairaus on useimmiten jollakin tavalla ”näkyvästi” läsnä esimerkiksi flunssan muodossa tai vaikkapa tilanteessa, että nilkka on nyrjähtänyt ja aiheuttaa haasteita kävellessä. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista arvioita opetukseen osallistumisen mahdollisuutta jopa ilman lääketieteellistä asiantuntemusta.

Psyykkisten haasteiden edessä koulukuntoisuuden arviointi voi olla paljon haastavampaa, koska usein mielenterveyden häiriöistä kärsivä opiskelija ei hakeudu sairauslomalle, mutta runsaita poissaoloja kertyy, eikä opiskelija ole ilmiselvästi koulukuntoinen.

Sekä fyysisten että psyykkisten ongelmien ilmetessä opettajan yhteistyökumppaneita ovat oppilashuoltoryhmän jäsenet, ja ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisina terveydenhoitajat. Opiskelijan ohjaaminen kouluterveydenhuoltoon yleensä aloittaa usein erilaisten ongelmavyyhtien purkamisen. Lähtökohtana on, että terveydenhuollon ammattilainen arvioi työkykyisyyden. Monesti opiskelijan kanssa on näissä tilanteissa, kun kysymys on psyykkisistä haasteista, keskusteltava montakin kertaa, jotta hän hakeutuu – tai että hänet saa vietyä – terveydenhuollon piiriin. Opiskelijalle voi asian saada paremmin ”läpi”, kun hoitoon hakeutumista perustelee mm. sillä, että nopealla asiaan puuttumisella voidaan tervehtymistäkin nopeuttaa, ja että sairausloma-aika mahdollistaa esim. opintoajan pidennyksen. Kun kysymyksessä on pitkäaikainen sairausloma, on monesti järkevää keskustella opiskelijan kanssa opintojen tilapäisestä keskeytyksestä, jotta toipuminen voisi tapahtua rauhassa, ja jotta opiskelija ei turhaan sairauden ohella ”stressaa” opintoajan turhaa kulumista.

Koulukuntoisuuden määrittely saattaa olla vaikeaa, eikä mitenkään suoraviivainen asia. Opettajan on tehtävä moniammatillista yhteistyötä tilanteen selvittämiseksi, ja asian selvittelyyn tulisi ryhtyä mahdollisimman pian oman epäilyn herätessä.

 

Mitä keinoja opettajalla on puuttua tilanteeseen, mikäli epäilee mielenterveyden häiriöitä?

Riippumatta alasta, on pyrittävä löytämään keinot, joilla asian voi ottaa puheeksi. Alaikäisen opiskelijan kohdalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on oltava yhteydessä huoltajaan, kun epäilys herää mahdollisista haasteista. Mielenterveyden häiriöissä ja sairauksissa on kysymys sairastamisesta siinä kuin fyysisissäkin vaivoissa. Epäily tilanteesta herää useimmiten epämääräisten poissaolojen kautta. Tilanne voi olla vaikeaselkoinen alaikäisen opiskelijan kohdalla, kun huoltaja käy ”kuittaamassa” poissaolot, mutta silloinkin asiaan on puututtava, kun poissaoloja alkaa kertyä runsaasti. Huoltajan kanssa on syytä keskustella rakentavassa hengessä opintojen edistymisen kautta tilanteesta. Luottamuksen vallitessa huoltaja ilmoittaa jo varhaisessa vaiheessa todellisen tilanteen ja sitä nopeammin yhteistyössä on mahdollista etsiä opiskelijan kannalta parasta ratkaisua opintoja ja opiskelijan vointia ajatellen; rauhoitettu sairausloma-aika ja opintojen yksilöllinen poluttaminen tai miettiä opintojen tilapäistä keskeyttämistä.

Ääritilanteissa terveydenhuollon kautta henkilö voidaan määrätä jopa pakkohoitoon akuutissa mielenterveyden häiriötilanteessa. Pakkohoitoprosessi vaatii lääkärin määräyksen tarkkailuun lähettämisestä sekä tarkkailun jälkeen varsinaisen pakkohoitomääräyksen.

Pakkohoidon – tai oikeammin tahdosta riippumattoman hoidon – perusteena olevaksi mielisairaudeksi katsotaan vakava mielenterveyden häiriö, johon liittyy todellisuudentajun häiriintyminen siten, että tilaa voidaan pitää psykoosina. Tällaisia sairaustiloja ovat delirium (ns. juoppohulluus), skitsofreniaryhmän psykoosit, psykoottinen depressio, psykoottinen kaksisuuntainen mielialahäiriö ja muut psykoosit; orgaaniset psykoosit ja päihteiden käytön aiheuttamat psykoottiset tilat sekä dementian vaikeat ilmenemismuodot. Potilaan ollessa alaikäinen riittää hoidon perusteeksi perusteltu syy epäily vakavasta mielenterveyden häiriöstä.

Tarkkailuun lähettävä lääkäri ja tarkkailun suorittava sekä pakkohoitomääräyksen antava lääkäri eivät voi olla samat. Potilaalle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi, ja alaikäisen potilaan kohdalla kuullaan huoltajaa. Tällä menettelyllä pyritään takaamaan potilaan oikeusturvaa.  

SORA –lainsäädäntö (opiskeluun soveltumattomuuteen ratkaisuja) mahdollistaa lain piiriin kuuluvien alojen kohdalla jopa keskeyttämään opinnot tiettyjen mielenterveyden sairauksien kyseessä ollessa.

 

Miten SORA –lainsäädäntö ottaa huomioon mielenterveyden häiriöt?

Kaiken kaikkiaan SORA pyrkii antamaan mahdollisuuden puuttua tilanteisiin, jotka liittyvät opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Pyrkimyksenä on ollut parantaa erityisesti potilas-, asiakas- ja liikenteen turvallisuutta esimerkiksi opiskelijan koskevaa työharjoittelutoimintaa ajatellen. Lailla pyritään parantamaan myös alaikäisten turvallisuutta, opiskelu- ja työyhteisön turvallisuutta sekä yksittäisen opiskelijan oikeusturvaa. SORA –aloja ovat mm. terveydenhuolto, sosiaali- ja liikunta-alat, tekniikan ja liikenteen aloista kulkuvälineiden kuljettamiseen liittyvät alat sekä 1.8.15 alkaen myös turvallisuusala (koskee opiskelijoita, jotka aloittavat opintonsa 1.1.16 jälkeen). SORA –lainsäädäntöä on ryhdytty soveltamaan 1.1.2012 alkaen.

SORA:n määrittelemille aloille on laadittu terveydelliset vaatimukset, ja hakeutumisvaiheessa nämä vaatimukset on tuotava hakijoiden tietoon. Opintojen aikana esiin tulevat haasteet psyykkisessä terveydessä voivat tietyin edellytyksin johtaa opintojen keskeytykseen. Mielenterveyden häiriötiloista sellaisia ovat erityyppiset psykoosit sekä masennus (vaikeusasteen määrittely voi olla usein vaikeaa). Esimerkiksi turvallisuusalalla opiskelijaksi ottamisen esteenä, tai myöhemmin opintojen keskeyttämisen perusteena voi olla

-          näön tai kuulon heikkous, jota ei voida apuvälineellä korjata

-          psyykkiset sairaudet, jatka estävät käytännön tehtäviin tai työssä oppimiseen osallistumisen, kuten ajankohtainen hoitamaton psykoosi tai vaikea toimintakykyä laskeva masennus

-          päihteiden ongelmakäyttö tai päihderiippuvuus

-          toimintakykyyn vaikuttava tuki- ja liikuntaelimistön sairaus

 

Miten saada tietoja opiskelijan terveydentilasta?

Lähtökohta on se, että tietoja antaa alaikäisen kohdalla huoltaja ja täysi-ikäinen opiskelija itse. Terveydentilaa koskevat tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä tietoja, eivätkä ne automaattisesti välity esim. viranomaisten välillä. Tietojen luovuttamiseen esim. terveydenhuollon yksiköstä toiseen tarvitaan ko. henkilön tai henkilön edustajan kirjallinen suostumus. Henkilötietolaki määrittelee ns. arkaluontoiset tiedot, joihin terveydentilaa koskevat tiedot myös kuuluvat, ja sama laki säätelee esim. näiden tietojen käsittelyä.

Opettajan kannalta mahdollisuus saada tietoja esim. mielenterveyteen liittyvistä asioista pohjautuu huoltajan tai opiskelijan itsensä ja opettajan väliseen luottamukselliseen suhteeseen. Opettaja ei lähtökohtaisesti saa tietoja opiskelijahuoltoryhmältä tai yksittäisesti esim. terveydenhoitajalta. Opettaja esittää sen sijaan oman huoltensa näille yhteistyökumppaneilleen, mikäli on jostain syystä huolissaan tai hänellä on herännyt epäilys opiskelijan kohdalla mm. terveydellisistä seikoista.

 

Esimerkkejä

1.

Nuori naisopiskelija oli menestynyt erittäin hyvin teoriaopinnoissa; sekä yleisaineissa että ammatillisissa aineissa. Käytännön harjoitteluiden sekä käytännön harjoitustöiden alettua alkoi kertyä poissaoloja. Poissaoloille oli alkuun hyväksyttävät syyt, mutta vähitellen sairauslomatodistukset jäivät, ja opiskelijaa oli vaikea saada kiinni.

Opiskelija asui ”kimppakämpässä” luokkatoverinsa kanssa. Luokkatoveri tuntui olevan kiukkuinen toisen poissaoloista, mutta ei tiennyt poissaolojen syystä sen kummempaa (tai ei kertonut asian oikeaa laitaa, vaikka olisikin sen tiennyt). Asiaan ei tullut selvyyttä terveydenhoitajankaan avulla.

Kun edessä oli koulutuspäällikön puhuttelu ennen varsinaista kuulemistilaisuutta, otti opiskelija yhteyttä ryhmänohjaajaan ja kertoi, ettei vain jaksa tulla kouluun. Tämän jälkeen oppilasterveydenhuollon kautta asia lähti tehokkaammin liikkeelle. Lopulta opiskelijalla todettiin vaikea masennus ja tilanne johti pitkään sairauslomaan.

Oman haasteensa tähän caseen toi se, että opiskelija oli omasta mielestään – rankasta lääkityksestä, väsymyksestä, suoritusten puuttumisesta ja fyysisestä poissaolostaan huolimatta – valmistumassa kuten opiskelukollegansa. Edes omahoitajan kanssa käynti koululla ja tilanteen selvittely ei tätä ”harhaa” saanut oikaistua. Viimeisen vuoden kevääseen saakka opiskelija oli mielestään valmistumassa. Lopulta opiskelu jatkui neljännelle vuodelle ja valmistuminen tapahtui puoli vuotta myöhemmin kuin muilla ryhmän jäsenillä.

Opiskelija olisi hyötynyt sairauslomasta, joka olisi määrätty mahdollisimman pian tilan alkaessa ja ensioireiden ilmaantuessa. Myös tilapäinen opintojen keskeytys olisi yhdessä sairauden hoidon kanssa auttanut opiskelijaa; opiskelija olisi saanut toipumis- ja kuntoutumisrauhan ja valmistuminen olisi selkeästi ”aikataulutettu” myöhemmin tapahtuvaksi.

Kun opiskelijan aiempaa opiskeluhistoriaa tarkasteltiin, oli havaittavissa vastaava kaava aiempien opiskelujen kohdalla; hyvä menestyminen teoria-aineissa ja jonkinlainen henkinen romahdus käytännön toiminnan alkaessa. Opiskeltavalla alalla ei ollut terveydentilan suhteen vaatimuksia, eikä se kuulunut SORA:n piiriin.

 

2.

Opiskelijalle alkoi kertyä epämääräisiä ja selvittämättömiä poissaoloja. Ryhmänohjaajan yhteydenottojen jälkeen opiskelija aina ”ryhdistäytyi” hetkellisesti, mutta sitten jälleen muutaman päivän sairauslomat (ei lääkärintodistuksen vaatimusta 1-3 päivää kestävistä sairastamisista). Ryhmänohjaajan tiukennettua otetta ja ohjattaessa asiaa seuraavalle portaalle opiskelija kertoi ahdistustilasta, unettomuusongelmasta sekä myös päihdeongelmasta. Asia etene tämän jälkeen nopeasti terveydenhoitajan ja kuraattorin kautta pitkään sairauslomaan ja lopulta opintojen tilapäiseen keskeytykseen. Keskeytyksen ajalle kuraattorin kautta hoidettiin seuranta paikkakunnan nuorisoasemalla. Opiskelija oli tapahtumien alusta alkaen täysi-ikäinen, mikä vaikeutti asian hoitamista, koska hän mm. ”kuittasi” poissaolonsa, ja varsinkin alkuvaiheessa sairaustilanteet vaikuttivat olevan asiallisia syiltään, joita loppupohdinnassa ne eivät kuitenkaan olleet. Opiskelijan opiskeluala ei kuulunut SORA –lain piiriin, joka olisi mahdollistanut opiskeluoikeuden peruuttamisen.

 

Lähteet

Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 630/1998

Kooste SORA –lainsäädäntö/Hyria

”Koulutuksen järjestäjille keinoja puuttua opiskeluun soveltumattomuuteen”

Uudistettu opas SORA-säädösten ja –määräysten toimeenpanoon ammattikoulutuksessa

Oppaat ja käsikirjat 2015:12

www.oph.fi/julkaisut

Artikkeli ”Pakkohoito; milloin ja miten”,? Jyrki Korkeila, dosentti, professori mvs., apulaisylilääkäri/Turun yliopisto ja TYKS, psykiatria

Duodecim, 2006/2016